Oppiminen alkaa tunteesta. Mikä on oppilaan tunnetila ja miten asiaan voi vaikuttaa? Tässä blogissa Hämeen ammatti-instituutin pitkäaikainen opettaja ja vararehtori Soile Viljakka kertoo kokemuksia. Useinhan on niin, että kun puhumme oppimisesta, huomio kiinnittyy helposti tietoihin, taitoihin ja opetusmenetelmiin, mutta oppimiseen vaikuttaa kuitenkin olennaisesti myös se, miltä opiskelijasta tuntuu.
VIERKO2-hankkeen koulutuksessa Ulla Myllyniemi ja Katariina Mustonen Suomen ympäristöopisto SYKLIstä nostivat esiin tunteiden merkityksen oppimisessa. Tunteet vaikuttavat muun muassa huomion suuntaamiseen, keskittymiseen, muistiin, päättelykykyyn ja energisyyteen.
Hämeen ammatti-instituutin vararehtori Soile Viljakalla on kymmenien vuosien kokemus opettamisesta. Hän kertoo, että tunteet vaikuttavat sekä positiivisesti että negatiivisesti. Huomiokyky on terävämpi, kun asia herättää kiinnostusta. Vahva tunnekokemus auttaa muistamaan paremmin – innostus, hämmästys tai jännitys vahvistavat muistijälkeä. Turvallisuuden tuntemus, lupa yrittää ja erehtyä aktivoivat aivojen sitä osaa, joka vastaa ajattelusta ja ongelmanratkaisusta. Onnistumisen ilo ja ylpeys lisäävät innostusta uuden oppimiseen.
Negatiiviset tunteet puolestaan vaikeuttavat tai estävät kokonaan oppimista: pää ”menee lukkoon” pelon tai stressin vallassa, turhautuminen saattaa saada luovuttamaan ennen kuin on edes yrittänyt, apaattisuus ja tylsyyden tunne eivät jätä opetutuista asioita muistijälkeä.
”Voisi sanoa, että tunteet ovat muistin liimaa, ne joko tehostavat tai jarruttavat oppimista”, Soile tuumailee.
Jokainen tuo oppimistilanteeseen oman reppunsa
Opiskelija ei saavu tunnille vain oppimaan uutta asiaa, vaan tuo mukanaan koko siihenastisen elämänsä. Repussa ovat aiemmat kokemukset, tiedot ja taidot, kulttuuri, elämäntilanne ja omat vahvuudet. Kaikki reput eivät myöskään ole yhtä painavia.
Soile Viljakka muistaa esimerkiksi opiskelijoita, joiden oppimisvaikeus on tunnistettu vasta aikuisiällä. Diagnoosi on voinut tuoda valtavan helpotuksen ihmiselle, joka on aikaisemmin pitänyt itseään huonona oppijana. Toisaalta erilaisissa repuissa on paljon yhteistä hyvää: kokemuksia, osaamista ja näkökulmia, joita voidaan hyödyntää yhdessä oppimisessa.
Turvallinen ilmapiiri antaa luvan oppia
Oppimisen kannalta ihanteellisessa vireystilassa opiskelija on rauhallinen mutta aktiivinen ja pystyy suuntaamaan huomionsa tehtävään. Liian voimakas kuormitus, levottomuus, väsymys tai nälkä vaikeuttavat oppimista. Siksi väsynyt tai passiivinen opiskelija ei välttämättä ole välinpitämätön. Taustalla voi olla kuormitusta, epävarmuutta tai vaikeus ymmärtää opetettavaa asiaa.
Soile Viljakan mukaan opettajan kannattaa rakentaa ensin kontakti opiskelijaan ja lähestyä vasta sitten opetettavaa asiaa. Opetusta voidaan palastella, edetä vaiheittain ja tarjota erilaisia tapoja oppia.
Turvallinen ilmapiiri syntyy myös pienistä asioista: opiskelijan tervehtimisestä, nimellä puhuttelemisesta, kuuntelemisesta ja siitä, että myös erehtyminen on sallittua. Opetuksen selkeä rakenne, riittävä tauotus, keskustelut, toiminnallisuus ja havainnollistaminen tukevat opiskelijan keskittymistä ja jaksamista, Soile Viljakka vinkkaa.
Myös opettaja tuo tunteensa luokkaan
Opettajan oma vireystila vaikuttaa oppimistilanteeseen. Innostus ja kiinnostus voivat tarttua opiskelijoihin. Vastaavasti stressi ja väsymys voivat heijastua opetukseen. Soile Viljakka muistuttaa myös keskeneräisyyden sallimisesta. Opettajankaan ei tarvitse olla täydellinen. Oma erehdys voidaan ottaa yhteisen oppimisen paikaksi. Silloin voidaan yhdessä pohtia, miten tilanne korjataan.
Yksi pieni keino tunteiden huomioimiseen on päivän aloittaminen yksinkertaisella kysymyksellä: Miltä tänään tuntuu? Opiskelijat voivat vastata vaikka peukulla ylös, sivulle tai alas. Vastaukset voivat auttaa opettajaa arvioimaan, millaisesta tekemisestä ryhmä juuri silloin hyötyisi.
”Yritän myös aina muistaa kiittää opiskelijoita opetusrupeaman päättyessä”, Soile kertoo.
Oppimiselle pitää antaa aikaa
Soile Viljakan pitkältä uralta hänelle on jäänyt vuosikymmenten takaa mieleen opiskelijan kommentti kukkasidonnan opetuksesta:
”Näyttää pelottavan helpolta.”
Opiskelijan lausahduksessa kiteytyy oppimisen ydin. Se, mikä opettajalle on tuttua ja helppoa, voi opiskelijalle olla aivan uutta. Yksi oppii nopeasti, toinen tarvitsee aikaa, toistoja ja joskus aivan konkreettisesti kädestä pitäen ohjaamista.
Vierko2-hanke on käynnissä
VIERKO2-hankkeessa oppimisen esteitä pyritään vähentämään jo opetusta suunniteltaessa ja opiskelijoille tarjotaan erilaisia tapoja päästä mukaan oppimiseen. Oppinen on prosessi. Silloin kun opiskelija kokee olevansa hyväksytty, uskaltaa kysyä ja saa luvan yrittää ja erehtyä, syntyy tilaa oppimiselle. Joskus oppimisen tärkein lähtökohta voikin olla tunne: minä pystyn tähän.
Hämeen ammatti-instituutti on mukana Vierko2 -hankkeessa. VIERKO 2 on ammatillisen koulutuksen järjestäjien kehittäjäverkosto. Sen tavoitteena on vieraskielisen ja kielitietoisen koulutuksen ja ohjauksen kehittäminen ja S2-kielten opiskelumahdollisuuksien parantaminen. Kokonaisuutta koordinoi Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda. Ruotsinkielisen koulutuksen osalta koordinaatiovastuussa on Yrkesakademin i Österbotten. Mukana on 71 organisaatiota. Hankkeen rahoittaja on Opetus ja kulttuuriministeriö.
Kansikuva: Kanta-Hämeen Flickr -tilin kuva.
Muut kuvat ja tekstin lähde: Vierko2 -hankkeen diaesitys, jonka ovat pitänet Suomen ympäristöopisto SYKLIn asiantuntijat Ulla Myllyniemi ja Katariina Mustonen 3.9.2026.