- tislauksen hännät sekä tislauksen keitosta jäävä neste
- liköörin valmistuksessa marja- ja hedelmäuutosten kuiva/kiinteä osa, eli marjauutoksen puristuksen, tai nesteen eli uutteen talteenoton jälkeen
- viinistä ja siideristä käymisen jälkeen poistettava hiivasakka
- suodatushävikit valmistusprosessin eri vaiheissa
- käymisen aikana syntyvä hiilidioksidi
- selluloosakuidusta valmistetut kertakäyttöiset suodatinlevyt
- (Suoranaiseen hävikkiin menee satunnaisesti tutkimus- ja opetuskäyttöön valmistettuja, vanhentuneita tai muuten pilaantuneita viinieriä.)
”Samoja kirsikoita on voitu käyttää kahteenkin kertaan eri siiderierien mausteena”
Puristusjätteen talteenotossa haasteena on raaka-aineen säilyvyys ja logistiikka. Pieniä määriä on mahdollista esim. pakastaa sekä ottaa käyttöön ja siirtää jatkokäsittelyyn tarvittaessa, mutta isommassa mittakaavassa raaka-aine pitäisi saada siirrettyä jatkokäsittelypaikkaan saman tien puristuksen jälkeen. Viinitilalla ei ole laitteistoja, joilla puristusjätteitä pystyttäisiin itse jatkokäsittelemään esim. tiivistämällä tai kuivaamalla. Tästä syystä käytännössä hyvin toimiva vaihtoehto olisi, jos puristusjätettä pystyttäisiin hyödyntämään suoraan Lepaan viinitilan ja panimon omissa prosesseissa. Viinitilalla onkin jo tehty erilaisia testejä mm. tilaviinin valmistuksen koulutuksessa valmistetaan puristusjätteistä mäskikäyttämällä viinieriä, jotka sitten tislauskoulutuksessa jalostetaan grappan tyyliin tisleiksi. Omenan puristusjätettä on käytetty siiderin valmistusprosessissa mukana tuomassa lisäaromia käymisprosessin aikana. Tästä on tehty opinnäytetyö vuonna 2019: Omenapuristeen hyötykäyttö viinitilalla, Ketokoski, Konsta (HAMK). Eräs esimerkki raaka-aineen käyttämisestä ”loppuun saakka” on kirsikan puristusjätteen hyödyntäminen useiden eri tuotteiden valmistuksessa. Aluksi kirsikat puristetaan mehuksi, josta valmistetaan hunajan kanssa kirsikka-melomel eli kirsikka-hunajaviini. Puristetut kirsikat pakastetaan siiviläpusseissa. Kun melomel on käynyt loppuun ja siitä on poistettu hiivasakka, kirsikat lisätään viiniin, jotta niistä uuttuu vielä makua ja väriä lisää. Kun uuttamista on jatkettu n. 2–3 kuukautta, siiviläpussit nostetaan pois viinistä ja puristetaan uudelleen hellävaraisesti. Siiviläpusseissa olevat kirsikat siirretään nyt omenasiideriin, jossa kirsikoiden uuttamista jatketaan joitakin kuukausia. Jo kertaalleen uutetuista kirsikoista irtoaa vielä omenasiideriin makua ja väriä, ja samoja kirsikoita on voitu käyttää kahteenkin kertaan eri siiderierien mausteena.
Pihlajanmarjan puristusjätettä otetaan talteen opiskelijoiden “mäskiviinierän” valmistamista varten.
Kysy lisää hankkeesta:
Miika Riekkinen,
lehtori/projektipäällikkö
+358505710959
miika.riekkinen@hami






